Blogi

Blogi

100-vuotta ATK:ta
16 02.2021

100-vuotta ATK:ta

Lisätty kategoriaan Blogi kirjoittajalta Office Management

Melko tarkkaan 50 vuotta sitten ATK-mies päästi ensiparahduksensa Lahden kaupunginsairaalassa. Tilanteesta ei luonnollisesti ole sen tarkempia muistikuvia, mutta todennäköisesti se oli yhtä kaaosta.

Näin keski-ikäisyyden saavuttaneena, alkaa monesti miettimään mennyttä ja asettamaan odotuksia vielä jäljellä olevalle ajalle. Termi keski-ikäinen on tietysti hieman harhaanjohtava, sillä jos tilastoihin on uskomista, oma keski-ikäni alkoi jo 17 vuotta sitten.

Mutta nyt niihin muisteloihin: kun katson vanhoja lapsuuden dokumentteja, neuvolakortteja yms, tulee selväksi, ettei ATK-miehen lapsuudessa ATK:ta oltu nähtykään. Neuvolantäti oli viehättävällä käsialallaan huolellisesti täyttänyt kaikki yksityiskohdat korttiin ja lisännyt mukaan aina välillä kannustavia huomautuksia vanhemmille. Näin kaunokirjoitusta ja myöhemmin jopa konekirjoitusta opetelleena, tuollainen kädentaito on kaunista katseltavaa. Nykynuorison kädenjäljeksi taitaa monin paikoin jäädä Kunstler Script -fontin sinänsä taiteelliset kiemurat.

Joskus 1970-luvun lopulla taisi kodin television TV1- ja TV2-kanavien rinnalle tulla TV-pelikanava, jossa sinapinkeltaisen konsolin huiman prosessoritehon avulla televisioruudulle saatiin taiottua tennisottelu, jossa vihreät pikselimailat löivät neliönmuotoista pikselipalloa ruudun toiselta reunalta toiselle.

Oikeisiin tietokoneisiin ATK-mies pääsi tutustumaan kuitenkin jo heti 1980-luvun alussa. Vtech Creativisionin hienostunut jalopuukoristeltu mikrotietokone oli kovassa käytössä. Sillä ammuttiin alas ensimmäiset avaruusöttiäiset ja opeteltiin koodaamisen alkeet, vaikka ns. kalvonäppäimistö koettikin aiheuttaa pysyviä sormi- ja rannenivelvaurioita ja tiedontallentamiseen käytetty kasettisoitin venytti sekä nauhaa, mutta etenkin kärsivällisyyttä. Sittemmin tutuiksi tulivat termit MSX, CP/M, lerput ja korput, GEM, OS/2, TeleSampo ynnä muut.

Pikkuhiljaa tekniikka alkoi kehittyä. ATK-mies siirtyi värinäyttöihin ja IBM-PC maailmaan. Tositoimeen päästiin 1990-luvun alussa, kun opinnot Tampereen yliopistossa käynnistyivät. Jokainen varmasti muistaa, miltä tuntui saada ihka ensimmäinen sähköpostiosoite. Eikö? Jostain kumman syystä ajatus etunimi.sukunimi -muotoisista osoitteista oli tietokonekeskukselle jotain ihan mahdotonta. Tuohon aikaan osoitteet muodostettiin laitoksen tunnisteesta ja omista nimikirjaimista. ATK-mies tunnettiin siis tästä lähtien nimellä f2mali@nulluta.fi. FTP- ja Telnet-yhteydet sekä VT100-terminaalit tulivat tutuiksi. Sittemmin siirryttyäni Ruotsiin Göteborgin yliopistoon astuivat kuvaan jättikokoiset Unix-terminaalit ja Xwindow ja AS/400.

Tampereen aikoina ATK-mies pääsi ottamaan ensituntumaa myös etätöistä. Raivostuttavan monimutkaisen asennuksen ja lupakäytännön takana ollut sisäänsoittopalvelu oli käytettävissä, jos satuit omistamaan yhteensopivan tietokoneen ja modeemin. Hermoja raastavan modeemista lähteneen ininän ja ulinan jälkeen saatoit lukea sähköpostisi kotoa käsin muistaen tietenkin, että puhelinlasku raksutti siinä taustalla kaiken aikaa. Saman pikaisen yhteyden aikana saatoit hätäisesti käydä tarkistamassa viimeisimmät viestit Gopherista ja Newsgroupeista.

Ennen lähtöä Tampereelta Länsi-Götanmaalle ATK-mies siirtyi myös mobiilitekniikkaan. Sinänsä toimiva IBM:n PC vaihtui Compaqin läppäriin ja Tampereen puhelinyhdistyksen lankalinja Motorolan Dynatac-tiiliskiven puolikkaaseen. Nokia odotti vielä läpimurtoaan. Etäyhteydet jäivät taakse, mutta onneksi työhuoneelle ei asunnolta ollut pitkä matka.

Monien mutkien jälkeen ATK-mies päätyi lopulta Helsinkiin. Hetken aikaa töitä tuli tehtyä myös uuden ja upean Windows 95 -käyttöjärjestelmän suomenkielisen version työstämisessä. Piipahdukset tehtiin myös paperiteollisuuteen, Eduskuntaan ja Verohallintoon.

Vuosituhannen vaihtuessa ATK:sta tuntui tulevan entistä arkipäiväisempää. Sähköposti- ja Internet yleistyivät ja jossain vaiheessa ne alkoivat toimia myös kännyköissä. Mobiilinetti tuli kaikkialle – huimalla 9,6 kilobitin sekuntinopeudella. Toki aina löytyi vastustajia. Noihin aikoihin jouduin anomaan kirjallista lupaa silloisen työnantajan pääkonttorilta Yhdysvalloista saadakseni käyttää Internet-yhteyttä. Lupa kyllä järjestyi, mutta ei ilman huolellisia perusteluja. Mieleen palaa myös julkisuudessakin ollut tarina, jossa KELA laskutti työntekijöitään työsähköpostin käytöstä henkilökohtaisiin tarkoituksiin: Suomeen lähtivät sähköpostit edullisimmin, Eurooppaan hiukan kalliimmin ja kaukomaille sitten ihan kunnon hintaan. Mikä lienee ollut logiikka tässä?

Erilaisia uusia tekniikoita pyrittiin myös kaupallistamaan. Skypen edeltäjän Microsoft Messengerin mobiiliversiota tarjosi useampikin mobiilioperaattori palvelunaan kohtuulliseen kuukausihintaan. Jonkinlaiseksi mobiililaitteiden Internetiksi suunniteltu WAP-protokolla koetti rahasta kuluttajia eri tavoin ja olipa tarjolla myös Cd-levyllä toimitettava sovellus, joka tarjosi – totta kai – kohtuulliseen kuukausihintaan uutisia näytön yläreunaan kiinnittyvässä palkissa.

Kaksituhattaluvun ensimmäiset vuosikymmenet ovat olleet huimaa kehitystä niin laitteissa kuin palveluissakin. Kuka muistaa enää paikalliset sähköpostipalvelimet tai nauhavarmistukset? Nykyään postit ovat pilvessä, tiedostot tallennetaan pilveen, varmistukset menevät pilveen. Etäyhteydet toimivat, tai niitä ei oikeastaan enää edes tarvita, kunhan Internet-yhteys vain on käytettävissä. Tietokoneista on tulossa paljon sitä, mitä ne olivat 80- ja 90-luvuilla, tyhmiä päätteitä. Tämä tietysti edellyttää tehokkaita tietoliikenneyhteyksiä kuten maan laajuista laajakaistaa, valokuituja, 4- ja 5G:tä.

Jokin aika sitten julkistetussa EU:n selvityksessä Suomi oli häntäpäässä laajakaistayhteyksien levinneisyydessä. Tämä on varmasti totta, mutta siihen on myös hyvät perusteet kuten laaja ja harvaanasuttu maa. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi, tuossa kesällä pistin merkillä Keski-Suomessa kantatien pientareella paikallisen puhelinyhtiön valokaapeliasennustyömaan. Bitit leviävät myös maaseudulle!

Joskus 1980-luvun lopulla silloinen yläkoulun opinto-ohjaajani ehdotti minulle suuntautumista ATK-alalle. Vastustin sitä, sillä halusin opiskella ja tehdä jotain mielenkiintoista. Mutta kuinkas sitten kävikään.

Olisiko tässä riittävästi jo muisteluja? – “Hei hetkinen, lupasit sata vuotta, tässä oli vasta viisikymmentä” – huutaa joku sieltä ruudun takaa. Totta, mutta tämä olikin vasta ensimmäinen osa. Seuraavassa blogissani koetan arvioida ja ennustaa tulevaa, tai ainakin esittää valistuneita arvauksia siitä, millaista ATK:ta meillä on käytettävissämme vuonna 2071.

Marko Lindström
ATK-mies

Kommentoi


Verkostoidu sinäkin kanssamme!

1029 seuraajaa Seuraa meitä Facebookissa 38 seuraajaa Seuraa meitä Twitterissä 169 seuraajaa Seuraa meitä Linkedinissä

Jätä soittopyyntö

Haluatko pikaisen yhteydenoton myyjältä? Jätä numerosi, soitamme sinulle takaisin!
    Hyväksymällä ehdot, vahvistat että olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaehtomme.
  • This field is for validation purposes and should be left unchanged.